maanantai 9. heinäkuuta 2012

Hiljaa hyvä tulee :)

Toiveissa ainakin on, se hyvä jälki siis :) Tällä hetkellä yritän suhtautua itseeni ja tekemisiini mahdollisimman armollisesti, vaikka perfektionisti minussa pakkaakin välillä arvostelemaan kovasti. Tässä ollaan kuitenkin niin alussa vasta, ja ensimmäistä roomboxia yrityksen ja erehdyksen kautta rakentamassa. Olen joka tapauksessa ehtinyt jo kokea monta onnistumisen ja ylpeyden hetkeä - minä ihan itte olen osannut!

Tässä vaiheessa siis postikammarin ns. kiinteät rakenteet alkaa olla kasassa: lattia, seinät tapetteineen ja puolipaneleineen, listoituksineen päivineen ynnä vielä yläilmoihin tekaisin pari "kattohirttä" (tai vastaavaa vanhoissa pirteissä näkemääni rakennelmaa) mallaavaa palkkia. Näin sain ratkaistua myös sen, mihin saan amppelin kiinnitettyä. :) Niin ja ikkunankin tein jo, tai sanotaanko ensimmäisen version. En ole siihen mitenkään älyttömän tyytyväinen, ja kaiken lisäksi se ei täysin mahdukaan sille jätettyyn tilaan. :( Mutta kuten sanottu, kantapään kautta... ei muuta ku uutta versiota vaan tekemään jahka aikaa taas on.

Vielä todistusaineistoa siitä että tehty on, värkätty on.




sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Ihan solmussa

Nimittäin tuo kalalanka, ei sentään koko projekti... :)

Postin seinät on edelleen vallan keskeneräiset, mutta mitäs siitä. Kyllä ne siitä valmistuu, pitää vaan välillä päästä kokeilemaan jotain ihan muuta. Niinpä muistuttelin mieleeni kuudennen luokan käsityötunteja ja kukka-amppelin tekoa. Töistä vielä makramee-kirjoja vilkuiltavaksi ja lopputulos oli sitten tämä:


 
Mun mielestä ei ollenkaan hassumpi tuotos näin ensiyritykseksi! Olisin tosin halunnut lisätä amppeliin helmiäkin, mutten löytänyt varastoistani (enkä tähän hätään kaupastakaan) sopivan kokoisia. Ehkäpä seuraavaan versioon...?

Kalalangasta on kehittymässä jotain muutakin... postineidin ikkunaverhoksi ajattelin solmia fransun! Suuruudenhullu sitä taitaa olla aina välillä. Ikinä fransuista kuullutkaan, sitten löysin pikkukirjasen ja sieltähän se "verhonmalli" löytyi. Kai musta vielä käsityöimmeinen tulee :D Eipähän käy aika pitkäksi!