Stressikynnys ylittyi!

Näyttely Tampereella alkaa alle kuukauden päästä, talo on ihan kesken ja en yhtään tiedä miten saan talon paikan päälle (ja sieltä joskus kotiin) sikälimikäli se ikinä siihen kuntoon edes valmistuu. AUUUUUGGGH! Kun pääsiskin itse viemään taloa niin eihän siinä mitään, mutta kun aikataulut ja budjetti ei millään tunnu antavan myöten. :( 

Että näissä tunnelmissa. Stressikynnys on nyt ylitetty reippaasti... mikä tietysti tarkoittaa myös sitä, ettei talon tekeminen edes hirveästi huvita. Yritetty silti on. Aikani märehdittyäni päätin, että kunhan saan edes ulkopuolen näyttelykuntoon, kaikki muu on sitten plussaa. Tämä päätös helpotti jonkin verran, mutta toisaalta taas... kuisti piti saada tehtyä saman tien. 

Kuistin kappaleissa ei ollut valmiina ikkuna- eikä oviaukkoja. Ja kun muistatte, millainen homma oli saada käsityökaluilla reikä porrasaukkoa varten, voinette kuvitella millainen oli eilispäiväni. Kyllä, kaiverrusta ja porausta ja kaiverrusta ja vääntämistä ja kaiverrusta. Mutta oviaukko syntyi, ja vielä kaksi ikkunaa kaupan päälle. Sittenhän kuistin kokoon liimaaminen ja naputteleminen olikin (lähes) leikintekoa. :) Tältä näytti eilen: 

Tänään homma sitten jatkui, lähinnä ulkoseinien kimpussa. Maalasin sokkelit harmaalla akryylivärillä "töpötellen", niin että lopputulos muistuttaa ainakin kaukaa katsoen betonipintaa. Samoin laudoitus edistyi kolmannelle seinustalle. Se on hommista kaikkein puuduttavin... yksinkertaista, mutta niiiiiiin tylsää. Siksipä se etenee tooodella hitaasti. :(

Ja ettei homma olisi ihan pelkkää tylsyyttä ollut niin piti päästä tekemään vähän jotain muutakin. Pikkukamarissa on nyt upouusi lattia, ja peräti yksi listakin paikallaan: 

Ja kuten aiemmista kuvista saattoikin jo havaita, kuistille ilmaantui kasvillisuutta: 

Amppeli on solmittu kahdeksalla langalla, lanka on jotain ohutta virkkauslankaa. Kasvi (mikä liekään) on valmista askarteluköynnöstä upotettuna sinitarraan. :) Kamalin työ tässä oli saada silmukkaruuvi kiinni kattoon... mutta menihän se!