Uudenvuodentervehdys Honkalasta!

...vaikka pitäisi kyllä pikemminkin sanoa sairahdus... lentsu teki tuloaan jo viime vuoden puolella, ja nyt sitä sitten röhistään ja köhistään ihan urakalla. Siitä huolimatta oli ihan pakko päästä edes vähän rintamamiestalon kimppuun - tuli nimittäin luvattua, että talo nähdään helmikuun lopulla Nukkekotiyhdistyksen 25-vuotisjuhlanäyttelyssä Tampereella. (Apu-va!)

Kovin paljon en jaksanut mökkiä edistää, mutta vähän sieltä sun täältä... Ulkovuoraustahan aloittelin jo aiemmin, ja tällä hetkellä näyttää tältä: 

Eli aivan alkutekijöissään vielä koko laudoitus. "Laudat" ovat muuten ruskeaa kartonkia, jonka hurautin paperisilppurin läpi. Lattiantekoakin piti päästä kokeilemaan. En oikein edes vielä osannut ajatella, mistä lattiat tekisin, kun viime yönä yskimään herätessäni hoksasin että voisi kokeilla bambuista pöytätablettia. Joskus muinoin Tiimarista hommaamani tabletit kun osoittautuivat hankaliksi purkaa taustapuolen liimaharson takia. Nytpä napsinkin pois vain ns. koristelangat ja annoin liimaharson olla. 

Kuvassa ei liima ole vielä kunnolla kuivunut, ja lattia näyttää hitusen hataralta. Pitänee seurailla, miltä näyttää liiman kuivuttua, ja jos näyttää yhtä hassulta niin mietitään sitten lisää. Uskaltauduin joka tapauksessa liimaamaan pari listaakin paikoilleen. Kalusteet on koottu Gepeton valmiista kiteistä, nyt lienee pakko mennä siitä mistä aita on matalin, jos haluan taloa esitellä sisäpuoleltakin.

Yläkerrasta löytyy koko perheen yhteinen makuukamari. Vessapaperirullasta valmistuu pönttöuuni. 
Ja se perhe sitten! Investoin Lundby-nukkeihin, koskapa niiden kerta pitäisi olla samaa mittakaavaa. Mutta mutta! Ainakin Gepeton 1:18-kalusteisiin nähden ne ovat ihan liian isoja... tai sitten kalusteet liian pieniä? Argh! Täytynee vain elää asian kanssa... 

Joka tapauksessa... tässä on Honkalan perhe, jonka mukaan talokin sai nimekseen Honkala. Perheeseen kuuluu Raja-Karjalasta lähtöisin oleva isä Olavi Honkala ja hänen vaimonsa Helmi. Heillä on pieni Anneli-tytär ja sen lisäksi perheeseen kuuluu Helmin siskonpoika Veikko, joka on menettänyt vanhempansa. Talossa eletään noin 1940-luvun loppua (aikakauteen sopivat vaatteet puuttuvat vielä), ja sinne ei vielä ole saatu sähköjä eikä juoksevaa vettä. Rakennustyötkin ovat vielä vähän keskeneräiset Olavin potiessa sotavammojaan. Tällaisella taustatarinalla lähdetään näyttelyä kohti!