Vanhempi kummipoika saavutti tänään kypsän kymmenen vuoden iän. Aikaa sitten jo päätin, että tämän nimenomaisen merkkipaalun johdosta kummipoika (kuten muutkin kummilapset sitten aikanaan) saa lahjaksi oman huoneen, siis roomboksina. ;)
Sen pitemmittä esipuheitta, tässä se nyt on. Lahja on juuri muutama tunti sitten luovutettu saajalleen ja ilmeisen mielenkiintoinen se oli. Nenä kiinni lasissa ja taskulampun kera sitä tutkittiin.
Tässä siis huone kokonaisuudessaan. Seinien, katon ja lattian värit ihan tai ainakin melkein autenttiset. Muuten värityksenä käytetty lempivärejä turkoosia ja limeä (tai oikeastaan vihreää yleensä).
Hyllyyn ja sen lähistölle on koottu kaikkia lempparijuttuja. Skuuttaus (miten ikinä se nyt kirjoitetaankaan, siis temppupotkulaudoista on kyse), Aku Ankat, kännykkä, Apulannan Mato-biisi, Soturikissat-kirjasarja ym ym. Kaktus passasi hyllyn päälle muuten vaan.
Hyllyssä tietysti myös onnittelukortti kummituksilta, siis minulta ja mieheltäni. :)
Suunnattoman ylpeyteni aihe, potkulauta! Ensin aivoissa löi täysin tyhjää - mistä sen osaa tehdä? Sitten keksin ihan ite! Lauta on näperrelty yrityksen ja erehdyksen kautta ja suhteettoman suuren liimamäärän avulla pumpulipuikoista, puutikusta ja neppareista. Kypärä on pyyhekumi, maalikerrosten peitossa.
Ikkunasta näkyy muuten ihan autenttinen maisema. Kiitokset Seijalle kuvista! :)
No näinhän siinä kävi että heinäkuun aikana ei ehtinyt blogia päivittämään. Loma kesti neljä viikkoa ja menossa oltiin melkein koko ajan. Kivaa oli, eikä mitenkään vähiten sen takia että pääsin pariinkin nukkekotitarvikkeita myyvään liikkeeseen hypistelemään ihanuuksia! ;) Käyntilistalla olivat Lahjapuoti Tirina Seinäjoella ja Pikkuruinen Puoti Joensuussa. Ja lähtihän niistä mukaankin jotakin pientä tulevia ja keskeneräisiä projekteja varten. :)
Juurikin noiden putiikkivisiittien ansiosta sain viimeisteltyä sisustusboksini. Nyt löytyy kassakone, ja niitäkin paperikasseja ja hyllykköjä joiden perään haikailin aiemmin. Voihan se olla että jotain sinne vielä saattaa lisätä, mutta yritän nyt suhtautua boksiin niin kuin se oikeasti olisi valmis. :D
Kuvallista todistusaineistoa edistyksestä seuraa tässä:
Esikkotuvan rakennus on edistynyt tiskipöydän asennuksen jälkeen hitaasti mutta jokseenkin varmasti. Kattopäreitä on saanut leikata ja liimata lähes kyllästymiseen asti, ja nyt koko tupa onkin pienellä tauolla. Ei siis kuvia vieläkään. Viimeisimmän viikon aikana aikaani on vienyt (alkaneiden töiden lisäksi siis) yllätysprojekti, joka on nyt saatu oikeinkin hyvälle mallille. Kuvia luvassa sunnuntaina, ei sen aiemmin! ;) Tai no ehkä yksi "teaser", joka kertoo lahjaboksin saajan kirjallisista mieltymyksistä jotakin:
(Että osaakin olla vaikeita kuvattavia nää pienet hyllyllä olevat jutskat!)
Yksi haavekin on toteutumassa. Ihka ensimmäisessä postauksessani kerroin haaveilevani majakasta, ja nyt se odottaa keittiön nurkassa paketissaan. Mulla ei kylläkään ollut niin hyvä tuuri kuin Outilla (joka sai samaisen majakan hääpäivälahjaksi mieheltään), mutta ei se mitään. Nyt vaan pitäis löytää tilaa ja aikaa enemmän! :D
MUOKS!
Ai niin! Meinas jo ihan unohtua... täti tykkäsi kovasti minituvasta. :)
Eikä tullut edes kiire loppujen lopuksi. Vielä ehtii pakata boksin hyvin ennen reissuun lähtöä :)
Viimeiset viilaukset ja lisäykset on siis tehty: kliivia kauniisti kukassa ja pala mansikkakakkua pöydällä odottamassa. Täti itse vaan puuttuu... taisi lähteä hakemaan lusikkaa ;)
Pikkasen kiirettä pukkaa että sunnuntaina olisi valmista... vaikka eipä tätä malttaisi olla tekemättä ilman kiirettäkään. Nyt tuvasta löytyy huonekalujen lisäksi ikkuna verhoineen ja maisemineen (ei aivan autenttinen mutta tarpeeksi sinne päin...), pari sankollista marjoja (puna- ja mustaherukkaa kasvaa tädin puutarhassa paaaljon), paikallinen sanomalehti (Kaisan käsialaa), käsityöihmisen lankakori, kukkaruukku täynnä "multaa" (eli sinitarraa, liimaa ja kahvinporoja), seinäkalenteri ja kello. Kello on muuten "aito": oikeasti tädin tuvasta otetusta valokuvasta irti leikattu kellonkuvatus liimattuna balsan palaselle. Ja kalenteri on samasta kuvasta, vuodelta jotain. No, onneksi vuosiluku ei erotu... :D
Mut kuvathan ne parhaiten puhuvat puolestaan. Olkaapa hyvät.
Jottei elämä pääsisi tylsäksi, pitää olla vaihtelua. Ja sitähän on helppo järjestää aloittamalla uusi roomboxi... :D Ajatuksena on viedä tämä tädille kun seuraavan kerran mennään käymään (eli viikon päästä, huh!) mutta saa nähdä ehtiikö siihen mennessä valmiiksi. Kunnianhimoinen haaveeni oli tehdä boksiin kangaspuut, mutta järki voitti ja jätän moisen täysin haaveen asteelle toistaiseksi. Päätin muutenkin mennä vähän helpomman kautta ja tilasin Gepetosta huonekalukittejä. Niistä pirttikalusto ja yksinäinen tuoli pääsevät boksin koristuksiksi, kukkapylväs päätynee joko Esikkotupaan tai johonkin vielä tuntemattomaan projektiin :)
Ja tässä vähän mallailua ja esimakua tädin tuvasta:
Ruukussa pitäisi kasvaman kliivia, koriin lankoja ja puikot ja ikkunan tapainen tarttis tehdä tuohon pöydän kohdille. Ynnä verhot, matto ja jotain muuta pientä kivaa.
Tuvan ulkopuoli alkaa näyttää jo suht hyvältä, mutta on sen verran kiusallisesti kesken että alkoi tuskastuttaa. Niinpä siirryin sisätiloihin hetkeksi (onhan se satanutkin sen verran ;)) ja Esikkotupa sai ensimmäisen (ja ainoan) kiinteän kalusteensa eli tiskipöydän. Se siis tulee pysymään tuolla sijallaan koskapa vesihanakin on kerta seinässä sillä kohtaa! Niin no, portaat toki tulee olemaan kiinteästi omalla paikallaan, mutta niitä en vielä olekaan liimannut kiinni.
Tiskiallas on väkerretty kokoon balsasta, voimapahvista, tulitikuista ja ilmastointiteipistä. Kaapin ovet eivät aukea, sitä en rohjennut yrittääkään...
Vesihana olikin vähän mutkikkaampi juttu. Sekoittaja on vuoltu balsasta ja päällystetty ilmastointiteipillä. Hanan vipu on katkaistu tikku ja hana taas ällän mallinen koukku, kumpikin kuorrutettu edelleen sillä samalla teipillä. :) Ja tiskipöydälle mallailtuna hana lisäksi vähän rekvisiittaa.
Ja vielä koko komeus mallattuna paikalleen Esikkotuvan keittiönurkkaukseen:
Kyllä vain, eiköhän se siitä vielä valmistu... joskustaina. Vaiheessa ollaan edelleen, mutta hiljaa hyvä tulee. Kuvat puhukoot puolestaan :)
